Pakko avautua vähän lisää Puolasta, kun tää paikka ahistaa vaa niin paljon!
Herätys oli klo 6.00 ja väsymys ihan överi. Edessä olisi 1100km ajoa kohti Tallinnaa. Toiveissa oli hyvä ajokeli, ei tietöitä, ei ruuhkia ja varsinkaa rekkoja. No tietysti koska ollaa Puolassa yksikään näistä toiveista EI TOTEUTUNUT! Vettä sataa niin paljon että Nooa voisi alkaa rakentaa sitä arkkia aika äkkiä tai hukutaa kaikki. Ja kaikki Puolan rekat oli päättäny lähteä ajamaan lauantai aamuna. Ja ne tietyöt!!!!! prkl! Ja mikä juttu tää on kun jokaisessa puolalaisessa autossa on 2metrin antenni, sekin ärsytti tänää.
Onneksi Puola jäi taakse suhteellisen nopeasti ja heti lakkasi vituttamasta. Ah tätä autuutta :)
Jalkapalloilija Saarelma pysyy edelleen tavoittamattomissa joten päätetään buukata iltalautta Helsinkiin, sillä tässä vaiheessa oma sänky alkaa houkuttelemaan niin pahasti. Suomen kontaktin Sakari Kaulaotteen avustuksella saadaan lautasta paikka ja nyt on vain pidettävä huolta että siihen mennessä ollaan Tallinnassa.
Matka sujuu leppoisissa merkeissä ja matka-aika alkaa vähenemään navigaattorista. 12 tuntia ajoa ei tunnu pakaroissa enää miltää, naurettavan helppoa. NOT! :D Liettua, Latvia ja Viro taittuu nopeasti, ohi ajaen ja maisemia katsellen. Olo on hyvin sekava kun samaan aikaan haluaa omaan sänkyyn nukkumaan, mutta toisaalta haluaa palavasti takaisin Kroatiaan. Love that place <3
Päästään Tallinnaan ja vedetään viimeiset roskaruuat napaan. (Voin vannoa että en hetkeen syö mäkkärissä tai hesessä) Tässä vaiheessa Tomppa suostuu vastaamaan puhelimeen ja kertoo että pari päivää oli toinen liittymä käytössä. Nauretaan että miten meillä voikin olla näin hyvä tuuri että molemmat S-alkuisen sukunimen omaavat urheilijat onnistuvat vaihtamaan liittymän juuri kun heidät pitäisi tavoittaa! No ei auta, ollaa jo menossa lautalle ja kotiin. Takas Tallinnaan sitten toinen viikonloppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti